Hieno uutinen! Ylimääräiset miljoonat nuorisojääkiekkoon, ei vaivihkaa veroparatiiseihin! .-)

Uutinen on tämä: Mika Anttonen lahjoittaa miljoona euroa vuodessa juniorijääkiekkoilijoille.

Tähän liittyen pohdinkin sitä, miten vaikeaa köyhän lapsen voi olla harrastaa jääkiekkoa. Eräässä vanhempien Facebook-ryhmässä tuli jokin aika sitten esiin suuri avuntarve, kun yksi ryhmän äiti oli tutustunut lastensa kautta perheeseen, jossa taloudellinen ahdinko oli suuri. Perheessä oli ollut sairautta ja muita vastoinkäymisiä, mistä johtuen tulot olivat pudonneet reilusti muutaman vuoden takaisesta, mutta koska lasten harrastuksia (mm. jääkiekko) ei haluttu lopettaa, perheen oli vaikea tai mahdotonta saada taloudellista apua kunnalta tai edes avustusjärjestöiltä, joissa niissäkin edellytettiin, että ensin kalliit harrastukset on lopetettava.

Lapset olivat pärjänneet erittäin hyvin harrastuksissaan, yksi heistä (teini-ikäinen) oli aivan maajoukkuetasoa. Niinpä perhe on tinkinyt jo pitempään kaikesta muusta, jotta lapset vain saisivat jatkaa. Lapset osallistuvat tulojen hankkimiseen kykyjensä mukaan, esim. he ovat jo useana ravintolapäivänä pitäneet kotona äidin avustuksella ravintolaa. Silti rahaa esim. vaatteiden tai lenkkareiden hankkimiseen ei kertakaikkiaan ollut.

Perheen hädän syvyyden havainnut äiti pyysi apua muilta ryhmäläisiltä. Tämä reipas nainen organisoi keräyksen, jolla saatiin akuutimpaan tarpeeseen perheelle koottua mm. sopivan kokoisia talvijalkineita, vaatteita, pesuaineita ja hygieniatarvikkeita. Pieniksi käyneitä jääkiekkovarusteitakin löytyi joidenkin ryhmäläisten komeroista, ja perhe otti kaiken mielellään vastaan.

(Olen muuttanut joitakin yksityiskohtia tässä ylläolevassa, jotta perhettä ei pysty tunnistamaan, mutta muuten tarina on tosi).

Jos oma lapseni joutuisi lopettamaan jääkiekkoharrastuksensa, mitä siitä seuraisi? Hän jämähtäisi sohvalle kännykkänsä pariin. Jääkiekon parista on tullut monia kavereita, joista useita hän tapaa vapaa-aikanaankin ulkojäillä tai skuuttirampeilla. Pikkuhiljaa hän todennäköisesti putoaisi tästä kaveripiiristä pois. Treeneissä ei enää voisi sopia, että mennään huomenna ulkojäille. Hän ei haluaisi enää lähteäkään ulkojäille, kun ei olisi pelikaveria. (Ja kavereilla olisi tietysti treenit juuri silloin kun hän itse olisi ajatellut mennä ulkojäille.)  Soitot entisiltä joukkuekavereilta ja pyynnöt mukaan vapaa-ajan ulkoiluun vähenisivät ja sitten ehkä loppuisivat kokonaan. Pystyisimme varmaan tarjoamaan pojalle halvempia harrastuksia, mutta kun jääkiekko on pienestä asti ollut suurin mielenkiinnon kohde, menetys olisi todella valtava. Jääkiekon siivellä loppuisivat myös sosiaalinen pukukoppielämä vitseineen ja jekkuineen, kimppakuljetukset muiden vanhempien kyydissä (lapsi tutustuu moniin erilaisiin ihmisiin) ja jännittävät turnausreissut, joita odotetaan innolla. Hän menettäisi reippaiden ja liikunnallisten perheiden muodostaman, turvallisen sosiaalisen verkoston.

Varsinkin yksinhuoltajaperheille ja työttömille vanhemmille jääkiekko lapsen harrastuksena on melko mahdoton yhtälö. Vähävaraiset perheet ovat voineet tähänkin asti hakea tukea, mutta jaettavat summat ovat olleet melko pieniä. Upeaa, että tähän ongelmaan on nyt tulossa apua tämän lahjoituksen kautta!