Nyt otin joukkueen viime kuun kalenterin, oman kalenteri ja kuitit esiin. Siispä lokakuun 2017 kuluja laskemaan. 

Tapahtumia oli tarjolla 20, joista D2-junnumme (synt. 2004) osallistui 13:een

• jäätreenejä 11 kpl  (Neljällä kerralla ei ollut mukana eri syistä, mm. matkat, sairastelu. Yhdellä kerralla oli 2 x harkat, joista jälkimmäisiin sai jäädä jos halusi)
• muita tapahtumia: 1 (joukkuevalokuvaus)
• pelit, joihin sai kutsun: 7 kpl (joista kahteen ei päässyt)

Kuukausimaksu: 150 euroa

Varustehankinnat: ei mitään

Tulot (varusteiden myynnit tms.): ei mitään

Varustehuolto: 2 x luistinten terotus à 9 euroa = 18 euroa

Muut kulut: halleilla ostettu kahvia, munkkeja ja Gateradea noin 40 euron edestä. Varsinkin vieraspeleissä tulee vanhempien toisiinaan ostettua kahvit ottelua odotellessa ja pojalle ostetaan virvoitusjuoma pelin jälkeen (vaikka tiedetään, että se ei ole suositeltavaa, vettä vaan pitäisi juoda).

 

Ajokilometrit: 554 km, koostuu seuraavista:

• 8 kertaa ajo omalle hallille ja takaisin x 23 km (eli 11,5 km x 2) = 184 km 
• ajot vieraspeleihin ja takaisin (3 peliä), yht. 370 km (yksi peleistä oli aika kaukana, Hämeen puolella)
• ajokilometrejä olisi kertynyt vielä enemmän, mutta muutamia kertoja poika meni/tuli muiden kyydillä yhteen suuntaan / molempiin (yksi vieraspeli oli tällainen)

Summa summarum: rahaa paloi vain 208 euroa ja autolla huristeltiin 554 km.

 

Marraskuun tilien tarkastelussa onkin sitten vuorossa isommat kulut, sillä uusien luistinten oston tiedettiin jo olevan edessä.

 

 

 

Syksy on pyörähtänyt kunnolla käyntiin. Liiga alkoi syyskuussa. Joukkueellamme on 2 peliryhmää, ja poika pelaa pääasiassa toisessa, mutta kutsutaan välillä toiseenkin. Joskus voi olla kaksi peliä samana päivänä.

Tapahtumia oli pojalle syyskuussa tarjolla yhteensä 19. Näistä jäätreenejä oli 12, joista poika oli mukana 10:ssä. Hänet oli valittu kokoonpanoon 7 peliin (yksi harkkapeli, muut liigaa), joista yhteen hän ei päässyt.

Kuukausimaksu: 150 euroa

Varustehankinnat: 271,80 euroa, johon koostuu seuraavista (kaikki ostettu uutena urheiluliikkeistä):

- maila 149 euroa

- hartiasuojat 99,90 euroa

- toiset kompressiosukat 17,90 euroa

- erkkaa eli mailateippiä 5 euroa

Varustehuolto: terotus x 2, yht. 18 euroa (joukkueen huoltajat terottavat kyllä luistimia ilmaiseksi joukkueen omalla koneella, mutta aina ei oltu paikalla silloin kun terotus olisi ollut tarjolla.) 

Ajokilometrit  omalla autolla yht. 683 km

- 11 ajoa kotihallille 11,5 km:n päähän, yht 253 km (näistä tapahtumista 9 oli harkkoja ja 2 kotipelejä)

- 4 ajoa vierashalleille: 430,26 km

(yhteen harkkaan poika meni toisen perheen kyydissä, joten siinä jäi yksi ajokerta pois; pari kertaa ollaan vuorostamme haettu/viety joukkuekaveri, mutta näitä koukkauksia ei ole laskettu kilometreihin) 

Muut kulut: halleilta ostettu kahvia, kaakaota tai virvoitusjuomia, joskus jokin pulla, yhteensä noin 30 euroa. Koitamme kylläkin välttää limpparien ym. "sokerilitkujen" ostelua pelaajapojallemme.

Tulot: Pieniksi käyneet pelipaidat (2 kpl) myyty nuoremman ikäluokan pelaajalle hintaan 50 euroa ja kahdet vanhat luistimet myyty Facebook-kirpputorin kautta hintaan 10 euroa/pari . Tulopuolelle kertyi siis yhteensä 70 euroa.

Syyskuun kulut (joista poistettu "tulot"): 399,80 euroa. - Itse asiassa ei tunnu paljolta, kun ajattelee miten paljon tunteja on tämän harrastuksen parissa syyskuussa vietetty! Ajokilometrejä kertyi sen sijaan aika paljon (683 km), mihin vaikutti eniten pari vieraspeliä pitemmän ajomatkan päässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joukkueen oheistreenit (jumppaa, jalkapalloa, juoksua jne.) alkoivat jo heinäkuussa noin kuukauden kesätauon jälkeen mutta olimme poissa Helsingistä pitkään. Lisäksi koulun alettua poika oli flunssan takia pois useammista treeneistä. Aikaisiin treeneihin (esim. klo 16.15 alkavat) ei ehdi, jos koulu loppuu vasta klo 16.00. Treenejä olisi siis ollut tarjolla elokuussa paljon enemmän kuin missä poika elokuussa kävi. Lisäksi joukkueella oli yksi (vieras)harkkapeli, jonka kokoonpanoon poika ei kuitenkaan kuulunut.

Kuukausimaksu (elokuu): 130 euroa (syyskuusta lähtien tämä tulee kuitenkin olemaan 150 euroa)

Lisenssi eli pelipassi: 89 euroa (sisältää tapaturmavakuutuksen eli Sporttiturvan, 45 euroa; vakuutusosa ei ole pakollinen jos on erillinen oma tapaturmavakuutus)

Varustehankinnat:

- uudet pelipaidat 120 euroa (nämä tilattiin porukalla jo kesän aikana; vanhat, pieniksi käyneet voidaan myydä seuran nuoremmille ikäryhmille noin puoleen hintaan)

- pelihousut 99,90 euroa pieniksi käyneiden tilalle, urheiluvaateliikkeestä

- kompressiosukat 9,90 euroa, urheiluvaateliikkeestä

- vahanauhat luistimiin 4,50 euroa, urheiluvaateliikkeestä

- sisäpelikengät 6 euroa (ostin Facebook-kirpparilta; näitä tarvitaan harvoin, ja voivat jäädä pieniksi nopeasti)

Varustehuolto: 

-  mm. uusi ruuvi kypärään, luistinten venytystä (hankasivat jalkoja tietystä kohdasta) ja terotusta yht. 20 euroa

Ajokilometrit yhteensä 283,2 km, sisältäen seuraavat:

- 4 x oheistreenit 11 km:n päässä (11 x 8 km =  88 km (tosiasiassa kerran poika meni toisen perheen kyydissä ja minä vuorostani kuljetin parilla kerralla myös muita poikia, mistä tuli kiertelyä sinne tänne)

- 4 x jäätreenit kotihallilla (8 x 11,5 km) = 91,2 km

- 2 x luistinten huollon takia ajettu erikoisliikkeeseen kauemmaksi, jonne matkaa yhteen suuntaan 26 km, ajokilometrejä ( 26 x 4) = 104 km. - Muut yllä mainitut varustehankinnat tehty kodin lähellä (ja hallimatkan varrella) olevassa ostoskeskuksessa, joten niiden kilometrejä on ole erikseen laskenut.

Tulot : vanhat pelihousut myyty Facebook-kirpparin kautta lähellä asuvalle perheelle 5 eurolla. Tarkoitus oli saada ne nurkista pois, joten myin halvalla.

Jääkiekkokulut yhteensä elokuussa 2017: 453,40 euroa (+ ajokilometrien bensa)

 

 

Aikani ja energiani ei ole pariin-kolmeen vuoteen riittänyt jääkiekkokulujen listaamiseen. Nyt yritän jatkaa: katsotaan, kuinka paljon 13-vuotiaan jääkiekkoharrastus maksaa.  Poika meni nyt yläasteelle. Hän on D1-junnu. Jääkiekkoharrastus on jatkunut koko ajan samassa seurassa, vaikka muut harrastukset ovat vaihdelleet ja teini-ikä puskee päälle. Varsinkin viimeksi kuluneen vuoden aikana poika on kasvanut silmin nähden pituutta ja muuttunut ylienergisestä ikiliikkujasta hieman rauhallisemmaksi versioksi. Me vanhemmat olemme iloisia, että tämä harrastus vielä jatkuu. Poikaa ei aina innostaisi lähteä hallille, mutta joukkueessa on hyviä kavereita ja ehkä jääkiekosta on kuitenkin tullut elämäntapa. 

Kesätreenejä (juoksua, sählyä, jalkapalloa, jumppaa..) joukkueellamme oli touko-heinäkuussa. Niissä poika kävi kohtalaisen ahkerasti silloin, kuin oltiin kotona. Kesäkuukausilta ei vielä mennyt maksua. Maksukausi on nyt siis elo-toukokuu. Joukkue on edelleen harrastejoukkue, ja tapahtumia on noin 4 kertaa viikossa. Joukkueen johdon ja valmentajien päämäärä on, että nuorilla on hyvä liikuntaharrastus, jonka parissa he viihtyvät. Kilpailullisia tavoitteita ei ole, vaikka täysillä treenataan. Valmentajat ovat kokeneita pitkän linjan urheilumiehiä, joille maksetaan vain kulukorvausta (bensarahat). Joukkueessamme on aina ollut hyvä henki, ja vaikka pelaajat ja valmentajat ovat vuosien varrella osittain vaihtuneet, pukukopissa huumori kukkii edelleen ja uudet pelaajat ovat aina pääseet helposti jengiin mukaan.

Hieno uutinen! Ylimääräiset miljoonat nuorisojääkiekkoon, ei vaivihkaa veroparatiiseihin! .-)

Uutinen on tämä: Mika Anttonen lahjoittaa miljoona euroa vuodessa juniorijääkiekkoilijoille.

Tähän liittyen pohdinkin sitä, miten vaikeaa köyhän lapsen voi olla harrastaa jääkiekkoa. Eräässä vanhempien Facebook-ryhmässä tuli jokin aika sitten esiin suuri avuntarve, kun yksi ryhmän äiti oli tutustunut lastensa kautta perheeseen, jossa taloudellinen ahdinko oli suuri. Perheessä oli ollut sairautta ja muita vastoinkäymisiä, mistä johtuen tulot olivat pudonneet reilusti muutaman vuoden takaisesta, mutta koska lasten harrastuksia (mm. jääkiekko) ei haluttu lopettaa, perheen oli vaikea tai mahdotonta saada taloudellista apua kunnalta tai edes avustusjärjestöiltä, joissa niissäkin edellytettiin, että ensin kalliit harrastukset on lopetettava.

Lapset olivat pärjänneet erittäin hyvin harrastuksissaan, yksi heistä (teini-ikäinen) oli aivan maajoukkuetasoa. Niinpä perhe on tinkinyt jo pitempään kaikesta muusta, jotta lapset vain saisivat jatkaa. Lapset osallistuvat tulojen hankkimiseen kykyjensä mukaan, esim. he ovat jo useana ravintolapäivänä pitäneet kotona äidin avustuksella ravintolaa. Silti rahaa esim. vaatteiden tai lenkkareiden hankkimiseen ei kertakaikkiaan ollut.

Perheen hädän syvyyden havainnut äiti pyysi apua muilta ryhmäläisiltä. Tämä reipas nainen organisoi keräyksen, jolla saatiin akuutimpaan tarpeeseen perheelle koottua mm. sopivan kokoisia talvijalkineita, vaatteita, pesuaineita ja hygieniatarvikkeita. Pieniksi käyneitä jääkiekkovarusteitakin löytyi joidenkin ryhmäläisten komeroista, ja perhe otti kaiken mielellään vastaan.

(Olen muuttanut joitakin yksityiskohtia tässä ylläolevassa, jotta perhettä ei pysty tunnistamaan, mutta muuten tarina on tosi).

Jos oma lapseni joutuisi lopettamaan jääkiekkoharrastuksensa, mitä siitä seuraisi? Hän jämähtäisi sohvalle kännykkänsä pariin. Jääkiekon parista on tullut monia kavereita, joista useita hän tapaa vapaa-aikanaankin ulkojäillä tai skuuttirampeilla. Pikkuhiljaa hän todennäköisesti putoaisi tästä kaveripiiristä pois. Treeneissä ei enää voisi sopia, että mennään huomenna ulkojäille. Hän ei haluaisi enää lähteäkään ulkojäille, kun ei olisi pelikaveria. (Ja kavereilla olisi tietysti treenit juuri silloin kun hän itse olisi ajatellut mennä ulkojäille.)  Soitot entisiltä joukkuekavereilta ja pyynnöt mukaan vapaa-ajan ulkoiluun vähenisivät ja sitten ehkä loppuisivat kokonaan. Pystyisimme varmaan tarjoamaan pojalle halvempia harrastuksia, mutta kun jääkiekko on pienestä asti ollut suurin mielenkiinnon kohde, menetys olisi todella valtava. Jääkiekon siivellä loppuisivat myös sosiaalinen pukukoppielämä vitseineen ja jekkuineen, kimppakuljetukset muiden vanhempien kyydissä (lapsi tutustuu moniin erilaisiin ihmisiin) ja jännittävät turnausreissut, joita odotetaan innolla. Hän menettäisi reippaiden ja liikunnallisten perheiden muodostaman, turvallisen sosiaalisen verkoston.

Varsinkin yksinhuoltajaperheille ja työttömille vanhemmille jääkiekko lapsen harrastuksena on melko mahdoton yhtälö. Vähävaraiset perheet ovat voineet tähänkin asti hakea tukea, mutta jaettavat summat ovat olleet melko pieniä. Upeaa, että tähän ongelmaan on nyt tulossa apua tämän lahjoituksen kautta!